Suomen seikkailupuistojen lyhyt historia | Flowpark
Siirry sisältöön
Benji

Suomen seikkailupuistojen lyhyt historia

Suomessa seikkailupuistoilla ei ole vielä syvälle juurtuneita perinteitä ja pitkää historiaa. Viimeisen parin vuoden aikana puistoja on ilmestynyt vähän joka nurkalle. Seikkailupuistoilla viitataan tässä yhteydessä yläköysiratojen toimintaperiaatteita noudattaviin kohteisiin. Toiminnan juuret ovat kaukana Ranskan armeijan harjoitusperiaatteissa, joista yläköysiharjoitteet ovat levinneet ryhmäaktiviteeteiksi ja sittemmin kaupalliseen puistotoimintaan.

Tiettävästi Suomen ensimmäinen ”moderni seikkailupuisto” avattiin Leville vuonna 2006. Flowpark Turku käynnisti toimintansa keväällä 2010 ja oli ensimmäinen huvipuistomaisempi ja itsenäiseen vetovoimaan luottava puisto. Puistot profiloituvat tyypillisesti joko oheisaktiviteetiksi ryhmille ja muuta palvelua täydentäväksi tai itsenäisiksi yksittäisiä kuluttajia houkutteleviksi kohteiksi.

Vuosina 2012-2014 avattiin kourallinen puistoja. Varsinainen ryntäys ja toinen aalto osuu kesälle 2015, jolloin puistoja aukesi kymmenkunta. Kaudella 2016 Suomessa on yli 30 seikkailu-, kiipeily- tai köysipuistoa. Asiakkaat ovat löytäneet kohteet äärimmäisen hyvin ja suomalaisille kohtuullisen uudenlainen tekeminen on otettu innokkaasti vastaan. Puistoja yhdistää ulkoilma, itsensä haastaminen, elämykset, ympäristön huomioiminen ja se, että toiminta perustuu ihmisen aktiiviseen tekemiseen. Näistä on helppo tunnistaa arvomaailma, joka on yhteiskunnassa tällä hetkellä vallalla – ei siis ihme, että elämme varsinaista seikkailupuistojen kulta-aikaa.

Suomessa on otettu enimmäkseen mallia Saksasta ja käytetty saksalaista osaamista. Seikkailupuistoperinne on vahva myös muun muassa Ranskassa, Englannissa ja Baltiassa. Saksalainen tapa tehdä ja toimia ei ole ainoa oikea, kulttuuri ja perinteet vaihtelevat maittain. Kaikista vaihtoehdoista jokainen toimija voi etsiä itselleen parhaiten sopivia malleja ja valmiiksi muotoiltuja toimintatapoja tai kehittää omia.

Flowpark on useassa asiassa tietoisesti valinnut vaihtoehdon kiivetä aidan korkeimmalta kohdalta; korkeat paikat ja itsensä haastaminen kun tulevat muutenkin tässä touhussa tutuksi. Näemme tärkeänä tehdä ja kehittää nimenomaan omaa, suomalaista perinnettä.

LR-6064

 

Se kaikkein tärkein

Enemmistö meille osoitetuista kysymyksistä koskee turvallisuutta ja iso osa väärinkäsityksistä on siihen liittyviä asioita. Seikkailupuistotoiminnassa on aina olemassa tietty riskitaso. On väärin johtaa harhaan ja luoda toiminnasta liian turvallinen mielikuva. Kyse ei kuitenkaan ole sen kummallisemmasta asiasta kuin muissakaan urheilulajeissa. Salibandyssä nilkka voi nyrjähtää, laskettelurinteessä voi kaatua, uimahallissa liukastua, tenniksessä mennä olkapää. Oleellista on, miten riskit minimoidaan järkevästi.

Puistot soveltuvat pääasiassa kaikenikäisille ja –tasoisille seikkailijoille. Yleisesti radat ovat puistoissa suunniteltu niin, että haastetta löytyy monenlaisille kävijöille. Ensisijainen kohderyhmä on noin 9-10-vuotiaasta ylöspäin, yläikärajaa ei ole. Kilpailun kiristyessä puistot profiloituvat voimakkaammin. Standardeissa ohjeellinen alaikäraja on kuusi vuotta, mutta monista Suomenkin puistoista löytyy seikkailuratoja myös tätä nuoremmille lapsille. Käytännössä toiminta vaatii kuitenkin koordinaatiota ja kehonhallintaa, joten pienimmille lapsille seikkailukokemus on erilainen.

Yleiseurooppalaisten seikkailupuistostandardien tavoitteena on luoda yhteisiä toimintatapoja, jotka parantavat turvallisuutta, ennaltaehkäisevät mahdollisia ongelmia sekä antavat apuvälineitä riskienhallintaan. Ensimmäiset seikkailupuistojen standardit ovat vuodelta 2007. Kaupallisuuden lisääntyminen ja alan kehittyminen loivat tarpeen sille, että tarvittiin päivitettyä versiota.

Uusia standardeja työstettiin vuosia ja vihdoin loppuvuodesta 2015 englanninkielinen versio saatiin valmiiksi (suomennos maaliskuussa 2016). Keskustelu asiantuntijaryhmässä oli poukkoilevaa, pohtivaa ja sitä värittivät kunkin maan omat käytännöt. Oman sävynsä keskustelulle toi se, että ryhmässä olivat edustettuna laajasti puistojen rakentajat, operoijat, tarkastajat, viranomaiset, varusteiden valmistajat ja myyjät. Esimerkiksi puistoissa käytettävät varusteet ovat kehittyneet valtavasti ja iso osa on tullut markkinoille vasta kuluneen viiden vuoden aikana. Yhteistä kaikille ryhmän jäsenille oli ymmärrys siitä, että tarve uusille standardeille oli ilmeinen ja ”alan villiintyminen” voisi olla riski. Päivitetty versio luo yhteisen kielen ja sanaston, jolla toiminnasta puhutaan ja huomioi aiempaa paremmin erilaiset puistot.

Vastauksena siihen tärkeimpään; turvallisuus on kokonaisuus. Se muodostuu useista osa-alueista: radoista, varusteista, ympäristöstä, valvonnasta, huollosta, seurannasta, tarkastuksista, toiminnasta ja osaamisesta. Kokonaisuuden ymmärtäminen on aina ensisijaista. Kaikki puistot ovat aivan yhtä turvallisia, kun niissä toimitaan oikein ja niistä pidetään huolta.

Asiakkaille turvallisuus näyttäytyy ennen kaikkea varusteiden, opastuksen ja valvonnan kautta. Suomen puistoissa asiakaskäytössä olevat turvajärjestelmät voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
• perinteiset sulkurenkaat
• älysulkurenkaat
• jatkuvavarmisteiset järjestelmät
Jokainen toimija on valinnut puistoonsa mieluisan järjestelmän. Turvajärjestelmällä kiinnittäydytään varmistuslinjaan, mikä estää radoilta putoamisen. Kaikissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuten hiihtokeskuksissa – joku tykkää ankkurihisseistä, toinen tuoleista ja kolmas vannoo gondolien nimeen.

Turvajärjestelmän lisäksi asiakkailla on varusteina vähintään valjaat. Valjaina käytetään sekä lantio- että kokovartalomallia. Suurimassa osassa Suomen puistoja käytetään lisäksi kypäriä. Mutta esimerkiksi Baltiassa ja Britanniassa kypärien käyttö ei ole yleistä, sillä nähdään että niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Joka tapauksessa, kun varusteet ovat seikkailupuistokäyttöön suunniteltuja ja niitä käytetään ja huolletaan oikein, ne ovat turvallisia.

Pidetään huolta omastamme

Turvallisuuden osalta muita yhtä tärkeitä osa-alueita ovat henkilökunnan osaaminen, seuranta, valvonta, harjoittelu ja huollot. Aloittelevat toimijat ostavat usein alkuun koulutuksen esimerkiksi ERCAlta tai muulta samantyyppiseltä toimijalta, jolla on kokemusta seikkailupuistoista ja kouluttamisesta. Vaihtoehtoja on useampia. Samalla tavalla huollot voi ostaa ulkopuolisilta tai osaamisen ollessa riittävä tehdä itse. Jälleen jokainen toimija valitsee itse, mikä on järkevin tapa toimia.

Suomessa toiminta on edelleen suhteellisen tuoretta ja yhteiset pelisäännöt ovat tarpeen. Standardit ovat yksi hyvä keino ohjata toimintaa. Tiiviimpi kansallinen yhteistyö voisi olla tarpeellista vaikka yhdistyksen muodossa. Suomi ei ole Saksa tai Ranska. Esimerkiksi ilmasto asettaa meille omia raameja. Pohjoismaista yhteistyötä ollaan jo tiivistämässä ERCAn puitteissa. Vaikka standardeissa on nyt myös pohjoisempi sormenjälki, on asioita, kuten radoille tehtävät käyttöönotto- ja määräaikaistarkastukset, joiden osalta standardeja joudutaan soveltamaan viranomaisten kanssa yhteisesti sovitulla tavalla niin Suomessa kuin myös esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa.

Vain toimijat yhdessä voivat huolehtia alan yleisestä imagosta. Yrittäjällä on vastuu siitä, että homma toimii ja kokonaisymmärrys on riittävän laaja, jotta laatu ja turvallisuus on taattu niin henkilökunnalle kuin asiakkaillekin. Puistot ovat vähän kuin autoja: markkinoilla olevat ajopelit ovat turvallisia ajaa, kunhan niitä huolletaan, tarkastetaan ja käytetään ohjeiden mukaan. Pidetään siis huolta omastamme!

Kommenttiboksi on avoin keskustelulle, mielipiteille ja ajatuksille. Iloista ja menestyksekästä seikkailukauden loppua kaikille toimijoille ja onnistumisen elämyksiä asiakkaille!

Taustaksi

Seikkailupuistot nousivat jälleen otsikoihin, kun Tukes kertoi alkuvaiheen havainnoistaan kuluttajapalveluiden turvallisuusvalvonnan valtiollistamisen jälkeen. Valvontavastuu siirtyi kunnista Tukesiin 1.5.2016. Seikkailupuistojen ideana on kannustaa ihmisiä liikkumaan hauskalla tavalla, tekemään yhdessä ja nauttimaan itsensä ylittämisen tunteista. Toiminnassa on olemassa aina tietty riskitaso, ja siksi turvallisuus on toimijoita ja käyttäjiä kiinnostava asia.

Alan pioneerina saamme viikoittain yhteydenottoja kanssatoimijoilta, viranomaisilta, medialta ja sekalaiselta joukolta muita sidosryhmiä koskien seikkailupuistotoimintaa Suomessa. Tämän kirjoituksen tavoitteena on, että lukija saa käsityksen yleisesti suomalaisista seikkailupuistoista, toiminnan kehityksestä ja periaatteista – meidän näkökulmastamme.

Suomessa seikkailupuistotoimintaa säätelee ensisijaisesti kuluttajaturvallisuuslaki. Toimintaa ohjaamaan ja yhdenmukaistamaan on luotu yleiseurooppalaiset standardit (15567-1 rakenteet ja 15567-2 käyttö). Valvonnasta vastaa Tukes. Flowparkin edustajat ovat osallistuneet Suomen asiantuntijajäseninä eurooppalaiseen työryhmään CEN TC 136/WG 15 ”Ropes Courses” vuodesta 2013 lähtien sekä uudempaan asiaa sivuavaan ryhmään CEN TC 136/WG5 ”Mountaineering and climbing equipment” vuoden verran. Flowpark on Euroopan toiseksi suurin seikkailupuistotoimija, ja pyrimme jatkuvasti tekemään yhteistyötä mahdollisimman laajasti. Maailmanlaajuisesti olemme IAAPAn (International Associaton of Amusement Parks and Attractions) sekä Euroopan tasolla ERCAn (European Ropes Courses Association) jäseniä. Kansainväliset kontaktit ovat antaneet paljon, ja oppeja on jaettu molempiin suuntiin. Suomessa työskentelemme standardityöryhmän lisäksi Maran huvipuistotokomiteassa.

Tietotaitomme perustuu ennen kaikkea työn kautta hankittuun kokemukseen ja haluun hallita kokonaisuus. Yrityksen perustamisesta, vuodesta 2009, asti tärkeänä on pidetty sitä, että ymmärrämme ja osaamme koko puistotoiminnan ketjun. Suunnittelemme, rakennamme, toteutamme, operoimme, huollamme ja tarkastamme puistoja. Kahdeksassa vuodessa on opittu ja kehitytty isoilla harppauksilla, ja sillä tiellä jatkamme edelleen.

LR-6542

 

Lisätietoja aiheesta mm.
wwww.erca.cc
https://www.talouselama.fi/stt/jotkut-seikkailupuistot-ovat-laiminlyoneet-lain-vaatimuksia-6574769
https://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/2753649/Huimapaapuistoja+ei+valvota